keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kietaisumekko


Nuorena minulla oli yksi aivan lemppari kietaisumekko,
taisi olla sitä aikaa kun tunikamitta teki tuloaan.
Tämän mekkosta olen usein kaiholla muistellut,
kumpa saisi uuden vastaavan.
 
Suuri Käsityö 9/2012 lehdestä löytyi kaava
ja kangas Eurokankaan laarista.
Taitaa olla joku muinaisjäänne -kausi menossa,
koska mielestäni tässä on jotain kasarihenkeä. :D





Tämä on muuten myös oiva malli
imeväisikäisen vanhemmalle,
hyvä vinkki voisi olla neppari
tuossa kaula-aukon v-osassa.

Toinen kesämekkonen syntyi
Melli Eco Designin - suunnittelukilpailun
voitto kankaasta.
Kangas on vähän haastava kun on 100% luomupuuvillaa,
eikä siis palaudu tämän ominaisuuden vuoksi kovin hyvin.
Vaikkakin luomu on hyvä juttu sinänsä! :)




tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vanhat vaunut


Jatketaampa sarjassamme vanhat rattaat..


Sain käsiini tälläiset ihanat isopyöräiset vanhat Oran lastenvaunut,
oliskohan alkuperä jossain 1980 -luvun alkupuolella.

Arvanette että "verhoilijan" sormea alkoi syyhyttämään.
Siispä ajelin seuraavana päivänä HH-kankaaseen
hankkimaan näitä varten valkoista tekonahkaa 
sekä tuota sisäpuolen pallokangasta.
Molempia kankaita kului näihin 2m.

Edessä oli ehkä ompelijan urani suurin, 
aikaa, ajatusta ja pitkäjänteisyyttä vaativa projekti. 
Rattaiden purkamisen osiin oli aika työläs ja aika vievä homma.
Irroittelin ruuvit, porasin pop-niitit irti ja ratkoin kankaan osiin.
Yritin ottaa valokuvia purkuvaiheista,
jotta osaisin koota rattaat myös takaisin näköisikseen.


Työkaluja oli välillä monenlaisia.

Leikoin uudet kankaat edelliset mukaan.
Kuomun osat aiheuttivat ehkä eniten päänvaivaa,
koska edellisen kangas jousti jonkin verran
ja olivat varmasti muuttaneet ajanmyötä myöskin muotoaan.
Tekonahkaan kun jää reikä jokaisesta neulanpistosta,
niin purku ja uudelleen ompelu ei mielellään tulleet kysymykseen.



Renkaat uitin sellaisessa miesten likaisten käsien -pesuaineessa 
ja hinkkasin sienellä puhtaaksi.
Tiedätte varmaa se jossa on seassa niitä ihme kiteitä..
Hiomapaperilla pyyhkäisin kumen ulkoreunan 
 vielä vähän valkoisemmaksi.
Uuden patjan hommasin verhoomo liikkeestä.


Projetina tämä oli sen verran suuri,
että täytyi vain tehdä jotta saisi valmista.
Onneksi minulla on tuollainen reilu 3kk ikäinen tsemppari,
jonka yöunet alkavat yleensä puoli kahden aikaan yöllä.
Meillä on ollut öisin hyvää yhteistä ompeluaikaa. 

Nyt kun viimeinenkin ommel on ommeltu
ja ruuvi ruuvattu,
niin voin sanoa että huhhuh!
Ihan vastaavaa en hetkeen ala kyllä tekemään.
Siinä vaiheessa kun salaatinlehtien alut kelluivat 
sen kymmenennen kerran samalle päivää valtameressä 
tai kun nurmikon siemenet oli kylvetty terassilautojen väliin
saattoi mieleen juolahtaa että onkai tämä hullun hommaa.


Aika ihanat näistä tuli. <3

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mustikka pusukakku


Mikä ihmeen pusukakku?
Törmäsin ideaan Nauravanappi -blogissa
ja sen kummemmin ohjetta katselematta
päätin hiukan "lainata" ideaa pusujen osalta.

Oma versioni syntyi mustikkaisena
Bastogne -keksipohjalla.
Nämä maistuivat tosi kivalle yhdessä.



Tein annoksesta yhden hyytelökakun 
24cm kokoiseen irtopohja vuokaan 
sekä viisi annosta valkoisiin pikku kuppeihin.


Pohja:
1pkt Bastogne keksejä /
Pirkka kandisokerikeksejä
100g voisulaa

1pkt pusuja (Lidl)

Täyte:
2dl kermaa vaahdotettuna
2prk rahkaa
1prk mustaherukka tuorejuustoa (valio)
3dl mustikkaa soseutettuna
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä

-Murskaa keksit ja sekoita voisulaan
-taputtele keksit irtopohjavuokaan
ja lado pusut keksinmurujen päälle

-laita liivatteet kylmään veteen
-vatkaa kerma, lisää  rahkat ja tuorejuusto, mustikat sekä sokerit
-Liota pehmenneet liivatteet pieneen määrään kiehuvaa vettä (1dl),
sekoita hyvin ja lisää seokseen myöskin hyvin sekoittaen.

Kaada täyte vuokaan varoen pusujen kaatumista.
Pusut saattavat nousta pintaan,
joten voit painaa niitä kevyesti pohjaan.
Toisaalta pintaan nousseet pusut antavat kivan kohoilevan pinnan kakulle. 
-Anna hyytyä vähintään 6 tuntia,
pidempi hyytymisaika pehmentää myöskin pusujen pohjan hyvin.

-Koristele ja nauti. :)


 ps. alkuperäinen pusukakku idea taitaa olla täältä
http://kulinaari.blogspot.fi/2016/05/suukkokakku-vie-jokaisen-sydamen.html

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Moderni ruokapöytä


Vanha ruokaryhmä sai lähteä.
Lastenhoitoon vaihdetun pöydän kansi
ei ollut enään mitään kaunista katseltavaa
ja tuolitkin olivat parhaat päivänsä jo nähneet.
Lisäksi tuolit kolisivat 
takaseinässä olevaa paneelia vasten,
tehden tähän ikäviä koloja.

Tuolit oli ajatus vaihtaa penkkeihin
ja pitkä pöytä neliön malliseen.
 
 
Valkoinen pöydän kansi,
kapenevat puunväriset jalat.
Mistäs näitä saa?
No ei yhtään mistään..
 
Ideariihi kehiin.
Mistähän moisen tekisi
ja hommaisi materiaalit..?
 
Ikeassa käydessä iskin silmäni tähän Hilvert -pöydänjalkaan
ja nappasin tarpeellisen määrän mukaan.
 

Etsiskelyn ja pohdinnan jälkeen 
pöydän kanneksi teetettiin ikilevy 
paikallisessa kalustefirmassa.

Penkkien kannet tilasin Kokkotyö -säätiöltä,
materiaalina koivu.
Hilvert jalat katkaistiin sopivan mittaisiksi näihin.




Pöydän koko oli ajatuksissa olla 150x150cm,
mutta tämä leveys ei onnistunut 
missään mietityssä materiaali vaihtoehdossa.
Eipä tullutkaan siis neliö, 
vaan 130x160cm.
Pitäydyin kuitenkin tuossa vähän isommassa leveydessä 
normaalin (esim noin 90cm) sijaan, 
ajatuksena että  toiseen päähänkin voi teettää penkin joskus..
 
Miksi "neliö"?
Vanha pöytämme oli kooltaan 2,4m x 1m,
tähän mahtui tuolien kanssa 6henkeä istumaan.
Lisäksi päässä olevat pinnatuolit
tulivat ikävästi käytävälle.
Nykyiseen pöytään mahtuu samat 6 henkeä istumaan,
lisäksi juniori tuolit mahtuvat pöydän ja ikkunan väliin
jättäen "käytävän"  vapaaksi. 
 

Ja tottahan kaikki tämä maksaa yleensäkin jotain,
mutta täytyy sanoa että halvemmaksi tuli "tehdä itse"
kuin mitä yksikään huonekaluliikkeestä kysymäni
neliön mallinen pöytä olisi maksanut.


Vielä vanhoja muistellen..
 
 





tiistai 14. kesäkuuta 2016

Vanhat rattaat


Äiti löysi minulle viime kesän lopulla kirpparilta 
nämä jo elämän kolhuissa rispaantuneet 
Emmaljungan tuplarattaat.
Kangasosa oli tullut tiensä päähän,
mutta runko oli vielä hyvässä kunnossa.
 
 
Oliko ennen kaikki paremmin?
Vaiko laadukkaammin valmistettu?
Eipä taida vain nykyajan rattaista 
olla mitään jäljellä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Tokihan nykyrattaiden "tekniikka" on hiukan eriluokkaa,
mutta varmaan se kestävyys onkin 
siitä yksinkertaisuudesta osittain johtuvaa.

Joskus projektit ottavat aikansa,
ennenkuin inspiraatio iskee.
Mutta nyt 
lähes vuoden inspiraation etsiskelyn jälkeen
kesäkiesit olisivat valmiina ajoon!





Ompelin rattaisiin uuden päällisen 
aiemmin ostetusta tumman ruskeasta tekonahasta.
Hiukan houkutti kangaskaupassa käydessä musta nahka,
mutta järjen ääntä kuunnellen tyhjensin varastoani.
Kankaan väristä johtuen näistä kyllä tuli hiukan retrot. :)

Tekonahka oli jonkin verran joustavaa,
joka vaikeutti ompelua.
Ompelin nahan kaksinkertaisena
ja joustoa häivyttääkseni 
laitoin väliin vielä puuvillakankaan.

Hiukan jännitti kuinka ompelukone suoriutuu kanttinauhan ompelusta,
kun paksuimmissa kohdissa paininjalan alla oli
kantti+nahka+puuvilla+nahka+nahka+puuvilla+nahka+kantti.
Suoriutui, mutta luulen että yhtään paksumpi yhdistelmä ei olisi enään mennyt.

Alkuperäisestä mallista poiketen,
ompelin taakse tuollaisen säilytyspussukan.




Ei muuta kuin 
kovaa ajoa!
 
 

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ikea + dc-fix



Ensimmäisiä itse ostettuja huonekalujani
taitaa olla tämä Ikean Expedit -hyllykkö.
Useita muuttoja ja käyttötarkoituksia kokeneena 
hyllykkö on ollut hävitysuhan alla jo monta kertaa.
Ainakin kolmen viimeisen muuton yhteydessä olen päättänyt,
että tämä ei enään lähde mukaan.
Mutta kyllä vain,
uskollisesti kulkee mukana!

 
Valmistellessani hyllyä uuteen tehtäväänsä,
päätin kuitenkin hiukan ehostaa häntä hiukan kontakti muovilla.  


Tähän projektiin kului yhteensä 2rullaa 2m mittaista kontaktia.
Yllättävän helppoa oli kontaktoida yksin näinkin isoa pintaa.
Hyvä kiinnitys esim viivoittimen avulla 
ja ilmakuplat pois heti,
niin hyvää tulee.




Lopputuloksesta voisi sanoa että tyylikäs,
verrattuna aikaisempaan olomuotoonsa.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kaiken maailman kotkotuksia


"Äiti sää oot ihana,
kun ompelet mulle aina
prinsessa vaatteita"




Taidan olla vähän hassu 
kun en raaski ommella kesävaatteeksi joitain kankaita.
Ajattelen että kesävaatteen käyttöikä 
on niin paljon lyhyempi kuin pitkähihaisen vaatteen
ja jokin kiva kangas jää sitten niin vähälle käytölle.
Vaikka tiedäppä tästä suomen kesästäkään,
että kumpaa sitä enemmän tarvittaisi! :)

Siispä tein pitkällä hihalla,
vielä on vähän kääntämisen varaakin.




Tämä Pehemiän ja Verson puodin
Raitilla -kangas vei mennessään,
kun näin sen luonnossa.
Värit olivat tosi herkulliset,
eiköhän sitä voi kaupunkilais tytötkin
pitää "akkori-mekkoa".

Kyllähän sitä oikeastaan ollaan tilallisiakin!


 Näihin kotkotuksiin,
hei moi!